Itsetuntemus johtajana on kuumaa kamaa. Johtajan täytyy tuntea itsensä. Miksi?
Johtamiskirjallisuudessa ja johtajien kokemuksessa johtajan itsetuntemus liitetään tunneälyyn, resilienssiin, kykyyn tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet, hyvän esimerkin antamiseen, jatkuvaan oppimiseen ja kehitykseen, kasvun mindsettiin, parempaan päätöksentekoon, konfliktien onnistuneeseen hallintaan, muutosketteryyteen, empatiaan, autenttiseen johtamiseen, palautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoon, toisten kasvun tukemiseen, hyvän organisaation ilmapiirin ja psykologisen turvallisuuden vaalimiseen, onnistuneeseen viestintään, omien ajatusvinoumien tunnistamiseen, yhteyden rakentamiseen ja ihmissuhdetaitoihin.
Tällaisia tekijöitä listaa Chat GPT.
Keinoäly on oikeassa. Myös johtajat tunnistavat itsetuntemuksen merkityksen. Valmennuksissa, keynote puheenvuoroissa ja linkkari postauksissa itsetuntemus on kärkikahinoissa.
Mitä oikeastaan on itsetuntemus?
Yleisellä tasolla vastaus on:
Itsetuntemus on omien ajattelutapojen, uskomusten, arvojen, käyttätymismallien, tunteiden, reaktioiden, vahvuuksien, heikkouksien, motiivien ja tavoitteiden tuntemista. Se on oman elämänhistorian, perheen ja kulttuurin vaikutusten ymmärtämistä siinä, miksi olen muovautunut juuri tällaisiksi. Itsensä tunteminen avaa miksi toimin kuten toimin, ajattelen kuten ajattelen ja tunnen kuten tunnen.
Toisin sanoen itsetuntemus on kaiken sen tuntemista, mikä määrittelee minua yksilönä, mikä on minussa ainutlaatuista ja miksi minä toimin toisin kuin toiset.
Itsetuntemus on osaamista toimia tämän ymmärryksen ohjaamana. Itsetuntemus opastaa meitä navigoimaan viisaasti omien haasteideni, vahvuuksieni ja ominaispiirteideni kanssa juuri tässä tilanteessa.
Jos emme tunne sisäisyyttämme, se johtaa meitä emmekä me sitä
Ensimmäinen joukko, jota meidän on johdettava, on sisällämme.
Kannamme koko ajan mukanamme sekä menneisyydestä mukaan jääneitä että tämänhetkisiä tarpeita, tunteita, tarinoita, toiveita, ajatuksia, ihmissuhteita, haluja, himoja, pelkoja, kaipuita, uskomuksia, suunnitelmia, ideoita, unelmia, kipuja, traumoja, jähmettyneitä toimintamalleja, rutiineja, tottumuksia, haavoja, ideaaleja, ihannekuvia, ei-toivottujakuvia itsestämme, kehokokemuksia, kipuja, jumeja, suruja, pettymyksiä, muistoja, draamaa, haaveita ja kaikenlaisia kokemuksia.
Milloin viimeksi huomasit, että et ymmärrä, miksi toimit kuten toimit?
Syy liittyy siihen, että yllä listatut asiat vaikuttavat sinuun tavoilla, joita et vielä tunne.
Ilman itsetuntemusta emme tiedä, mikä kaikki meihin vaikuttaa. Ilman sisäisyytemme tuntemista se johtaa meitä emmekä me johda sitä.
Jotta voisimme johtaa toisia meidän on ensin opittava johtamaan sisäistä todellisuuttamme. Sisältämme löydämme myös viisauden johtaa toisia. Jokainen ihminen on uniikki ilmentymä, mutta meidät on rakennettu samoista elementeistä. Kun tunnemme ne itsessämme, ymmärrämme niitä myös toisissa.
Itsetuntemuksen syvempi taso
Syvemmällä tasolla itsetuntemus on tutustumista siihen, mikä pohjimmiltaan on itse. Se on pohjimmaisen itseyden erottamista yksilöllistä elämän historiasta ja kulttuurin vaikutuksesta.
Syvemmän itsetuntemuksen tavoite on laskeutua elämään elämää siitä itsestä käsin, joka jää jäljelle, kun kaikki reaktiot, uskomukset, tarinat, identiteetit ja sokeat kohdat menettävät otteensa.
Tuo itse on aina valmis toimimaan, uniikki, autenttinen, myötätuntoinen ja luotettava. Se on se meissä, joka on tietoinen ja havaitsee. Tämä pohjimmainen itse ja tietoisuus on ollut olemassa jo ennen minuuden kokemuksen syntymistä.
Johtajaminen itseyden tasolta on hyvin erilaista. Johtaja, joka on kosketuksissa itseensä, ei ole arjen heiluteltavissa. Hän kykenee johtamaan ihmisiä ja yhteisiä pyrkimyksiä rennosta itsevarmuudesta ja välittämisestä käsin.
Syvemmästä itsetuntemuksesta ei puhuta usein. Moni ei tunne sitä. Toiset eivät ole sellaisesta kiinnostuneita. Sen ei ajatella liittyvän työelämään.
Niille jotka ovat kiinnostuneita itseyden tuntemisesta: Se on kaikkein arvokkainta itsensä kehittämistä, jota johtajana ja ihmisenä voit tehdä itsesi, yrityksesi ja läheistesi hyväksi!
Keskityn tässä artikkelissa kuvaamaan syvemmän itsetuntemuksen perusperiaatteita teoreettisemmalla tasolla. Seuraavat artikkelini tarjoavat sinulle käytännöllisiä työkaluja, esimerkkejä ja karttoja merkitykselliseen itsetuntemukseen.
Tässä artikkelissa haluan kuvata:
- miksi itsetuntemus on johtajille arvokasta
- mikä on sellaisen itsetuntemuksen tavoite, joka muuttaa elämääsi pysyvästi parempaan
- miten kulkea kohti syvempää itsetuntemusta
Itsetuntemuksen hyödyt johtajana
Miten itsetuntemus käytännössä auttaa johtajia?
Otetaan alussa listatuista ominaisuuksista muutama esimerkki. Kuvaan esimerkit johtajan näkökulmasta, joka on tehnyt hyvän aikaa aktiivista itsetuntemustyötä.
Valitseminen. Johtaja, joka tuntee itsensä, tietää mikä on hänelle tärkeää, merkityksellistä ja elävöittävää. Hän tunnistaa perheestä, kulttuurista ja työpaikalta omaksutut ihanteet ja uskomukset. Hän osaa tehdä uravalintoja sen mukaan, mikä on hänen sydämessään totta.
Itsensä tunteva johtaja ei miellytä toisia eikä tavoittele valtaa paitsi palvellakseen sillä toisia. Hän osaa valita vaikean tien siellä, missä tietää sen olevan itselleen hyväksi. Hän osaa jättää pois sellaisen vaikeuden, joka tarpeettomasti syö hänen voimavarojaan.
Tunneäly. Läsnäolevan itsetuntemustyön tuloksena johtaja kantaa vastuun itsestään. Hän ei syyttele eikä osoita sormella. Hänen kanssaan on huojentavaa ja turvallista olla. Johtaja tunnistaa omia tunteitaan, reaktioitaan ja sokeita pisteitään. Hän osaa säädellä niitä ja suunnata ne hyödyllisesti. Tällainen johtaja synnyttää ympärilleen psykologista turvallisuutta.
Itsensä tunteva johtaja tunnistaa omat sisäiset tarpeensa ja motivaationsa. Itseään tunteva johtaja osaa havaita toisten tarpeita ja motiiveja heidän ristiriitaisenkin toiminnan taustalla. Hän ei ota asioita itseensä – ainakaan pitkäksi aikaa.
Vahvuudet ja heikkoudet. Johtaja, joka aktiivisesti kehittää tietoisuutta itsestään, tunnistaa omat voimavaransa ja vahvuutensa. Hän toimii pääosin vahvuusalueillaan. Hän osaa hakeutua siihen vahvuuksien, heikkouksien ja tuen ihannekohtaan, jossa voi kasvaa levollisesti. Hänen vahvuutensa kirkastuvat ja syvenevät aina vain. Johtaja osaa tulle toimeen heikkouksiensa kanssa. Hänelle ei ole ongelma delegoida tai pyytää apua.
Resilienssi. Itsereflektion kautta johtaja tiedostaa pienetkin muutokset kuormittuneisuudessa ja stressissä. Hän osaa oikea aikaisesti keventää ja levätä. Toisaalta hän nauttii itsensä haastamisesta, koska luottaa kykyynsä palautua.
Kun itsetuntemustyötä tehnyt johtaja triggeröityy, hän osaa pysähtyä. Hän tuntee omat kuoppansa ja sen, mikä tuo hänet pois kuopasta. Hän osaa tukeutua toisiin ja tukea toisia. Hänen hermostonsa on terve ja mukautuvainen. Hän toimii tukipilarina ihmisille ympärillään, tiimilleen ja organisaatiolleen muutoksessa, kriiseissä ja paineessa.
Kuuleminen. Itseään tunteva johtaja on harjoittelut kuulemista itsensä kanssa. Hän tuntee henkilökohtaisesti arvostavan aktiivisen kuuntelun arvon. Hän haluaa suoda sen toisille. Hän osaa hillitä itseään ja antaa toisille tilaa. Hän tietää oman matkansa kautta millaisia kysymyksiä, läsnäoloa ja opastusta itse tarvitsee. Hän osaa tarjota niitä toisille.
Toisaalta hän tunnistaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden. Hän ei tee oletuksia toisten tarpeista, tarinoista tai toiminnasta. Hän on aidosti kiinnostunut ymmärtämään heidän maailmaansa. Vilpittömyydellään hän auttaa toisiakin ymmärtämään itseään.
Itsetuntemus on kasvua syvyyssuunnassa
Johtaja voi käyttää rajallisen aikansa itsensä kehittämiseen monin tavoin. Voit oppia uusia ammatillisia taitoja, voit kasvattaa tietoa omasta alasta ja maailmasta ympärillään, voit edistää terveyttä ja kehon hyvinvointia, voit vahvistaa ihmissuhdetaitoja tai voit kehittää itsetuntemusta.
Iso osa oppimisesta edistää ongelmanratkaisutaitoja. Ongelmien ratkaisussa on se haaste, että aina tulee lisää ongelmia. Loputtomasti.
Monesti taas etsitään tapoja tehostaa arjen prosesseja. Arjen prosesseihin katsominen auttaa meitä pysymään paremmin pinnalla tässä hetkessä. Se on tarpeellista, mutta vuodet ja vuosikymmenet vierähtävät yhtäkkiä prosesseja parannellen.
Monenlainen taitojen ja tiedon oppiminen auttaa johtajaa kasvamaan leveyssuunnassa. Hän oppii taklaamaan uusia tilanteita Hän oppii kehittämään sitä, mitä jo osaa. Hän löytää tehokkaammin ratkaisuja niihin ongelmiin, jotka hän jo tiedostaa. Hänen arkensa sujuu jouhevammin.
Itsetuntemus voi auttaa sinua kasvamaan syvyyssuunnassa. Se auttaa sinua kasvattamaan terveet juuret itseyteesi.
Itsetuntemus auttaa sinua uudistumaan. Itsetuntemus auttaa sinua jättämään pois elämästäsi sitä, mikä ei toimi. Tarkoitus ei ole ladata uusia ohjelmistoja (tiedot ja taidot) vaan päivittää käyttöliittymäsi elämään (käsityksesi itsestäsi).
Tarvitsemme johtajia
Itsetuntemuksen kehittäminen ei aina palvele omia suunnitelmia tai yritysten strategiaa sellaisenaan. Itse asiassa itsetuntemus usein heiluttaa niitä. Sen takia välttelemme rehellistä itsemme näkemistä.
Maailma ei ole hyvässä paikassa. Ihmiset eivät voi hyvin. Yhteiskunta on polarisoitunut. Yritykset ovat jatkuvassa muutospaineessa.
Tarvitsemme johtajia, jotka uskaltavat toimia toisin. En puhu oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Puhun vastuun kantamisesta kypsemmällä tavalla itsestä, läheisistä, työstä, yhteiskunnasta ja maailmasta.
Jos johtaja ei katso asioita rehellisesti, kuka sitten katsoo?
Jos johtaja ei ole läsnä kiireen keskellä, muutkin hukkuvat hulinaan. Jos johtaja ei pysähdy reflektoimaan omaa kasvuaan, ei kukaan muukaan ota sille aikaa. Jos johtaja ei haasta omia toimintamallejaan, kaikki muutkin pysyvät paikallaan. Jos johtaja ei kohtaa omia pelkojaan, hän ei voi kutsua toisiakaan siihen. Jos johtajalla ei ole selkeää suuntaa sekavuuden keskellä, miten hän voisi kuljettaa toisia suoralla tiellä? Jos johtaja ei näytä inhimillistä ja autenttista esimerkkiä, ei muillakaan ole turvaa siihen.
Itsetuntemustyö, reflektointi ja itsetutkiskelu ei ole helppoa. Kaiken lisäksi se vaatii aikaa. Johtajille nykypäivän työelämässä pysähtyminen on usein utopistista.
Kaikki itsetuntemustyö ei ole yhtä arvokasta. Hetket, jotka itsetuntemuksen kehittämiseen otetaan, on tärkeää käyttää hyvin.
Itsetuntemus on tie viisaseen elämään
Itsetuntemusta voi lisätä lukemattomilla tavoilla.
Monet niistä ovat kivoja juttuja, jotka unohtuvat ensi viikolla. Saamme lisää tietoa itsestämme, mutta se ei muuta toimintaamme, kokemustamme tai ajatteluamme.
Hyvistä koulutuksista, kohtaamisista, kirjoista ja puheenvuoroista jää mieleen yleensä yksi juttu. Se on arvokasta. Jos toimimme niiden pohjalta, vuosien varrella voimme kehittyä paljonkin.
Kovin usein kuitenkin tuo yksi juttu jää ajatukseksi eikä siirry toiminnan tasolle. Ihminen, joka omaa suuren määrän tietoa itsestään (tai maailmasta ympärillään) ei välttämättä hyödy siitä millään tavalla.
Usein tieto itseasiassa lisää tuskaa 𑁋 varsinkin itsetuntemuksen suhteen. Älykäs ihminen ei välttämättä hyödynnä itsetuntemusta muuttuakseen. Keskiajalla hullun määritelmä oli toimia niinkuin ennenkin ja odottaa, että lopputulos olisi erilainen.
Viisaaksi taas kutsutaan sellaista ihmistä, joka hyödyntää löytämäänsä tietoa itsestään ja maailmasta hyvän elämän edistämiseksi. Viisas ihminen voi vaikuttaa yksinkertaiselta. Oikeammin hän on käytännönläheinen. Hän ei kahmi.
Viisas ihminen tekee havaintoja ja liittää ne omaan tilanteeseensa. Viisas ihminen ymmärtää, että jokainen elämän haaste ja onni ovat mahdollisuuksia oppia itsestä lisää. Hän ottaa sen, mikä toimii ja laittaa käyttöön. Hän jättää toimimattoman pois. Häntä ohjaavat pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys.
Itsetuntemustyö mahdollistaa viisaan elämisen jos se laitetaan käytäntöön. Ei kuitenkaan ole helppoa tehdä muutoksia tai luopua vanhasta. Siksi tarvitsemme virtaa ja energisoitumista eli oivalluksia.
Itsetuntemus on sen oivaltamista, miten olemme itsemme tiellä
Jokainen meistä on kohdannut hetkiä, jotka ovat muuttaneet meissä jotain pysyvästi. Inspiroivan kohtaamisen, henkeä uhkaavan tilanteen tai arkisen kriisin keskellä syttyy valo. Tapahtuu oivallus, havahtuminen, herääminen tai transformaatio. Muutos tuntuu tapahtuvan eleettömästi sisältäpäin.
Mitä silloin tapahtuu?
Oivallus on tietoisuuden laajentumisen kulminoituma. Jossain hetkessä saavutamme ymmärryksen, jossa asiat napsahtavat kohdalleen. Tajuamme, että juuri näinhän se on.
Oivallusta edeltää tiedon, tietoisuuden ja elämänkokemuksen karttuminen. Eli oivallusta varten on nähtävä vaivaa. Oivallus vaatii ajattelun ja toiminnan muutoksia. Lopulta yhdessä hetkessä intuitio yhdistää kaiken. Lamppu syttyy: “Heureka!”
Itsetuntemuksen parissa oivalluksia on monenlaisia. Tällaisia oivalluksia kuulee eri versiona kaikkein useimmin:
- “Tällainenhan minä olen aina ollut! Miten en ole sitä ennen ymmärtänyt?”
- “Tämä juttuhan ei itseasiassa ole mun. Se tulee meiltä perheestä, suvusta ja kulttuurista.”
- “Huhhuh. Tällä tavalla tämä lapsuuden kokemus yhä elää minussa. Näin paljon se ohjaa toimintaani töissäkin!”
- “Toi on mulle tärkeää! On aina ollut. Miksi olen piilottanut sen itseltäni?”
- “Ai tästä siinä on kyse kun ihmiset puhuvat elämän virrasta, universumista tai Jumalan kokemisesta. Miten olen voinut missata sen?”
Kaikkia näitä oivalluksia yhdistää yksi asia.
Sen kohtaaminen, mikä on tiellä.
Minkä tiellä? Sen tiellä, että näkisimme itsemme.
Itsetuntemuksessa ei ole kyse siitä, että keksisimme jotain uutta. Itsetuntemuksessa on kyse siitä, että näkisimme, miten asiat meissä jo ovat. On olemassa itse, johon tutustun. Sitä ei tarvitse keksiä. Se täytyy löytää, kaivaa esiin ja herättää henkiin. Myöhemmin sovellamme itsestämme oppimaamme arjen elämässä.
Itsessä riittää loputtomasti löydettävää.
Monista syistä on niin, että emme näe itseämme kirkkaasti. Eikö se olekin vähän kummaa? Onhan kuitenkin kyse siitä jutusta, joka on aina mukanamme – itsestä.
Ihminen kaikkinensa nyt vain sattuu olemaan kaikkein monimutkaisin asia, mikä on olemassa.
Suurin osa tieteenaloista tutkii ihmistä, ihmisen käytöstä, ihmisen vikatiloja, ihmisiä ihmisten kanssa ja ihmisiä suhteessa ympäristöönsä. Kaikkien niiden ymmärrys on vain pintaraapaisu. Miten ne voisivat muuten löytää jatkuvasti uutta ja “vallankumouksellista”?
Kaikki uskonnot, myytit, henkiset perinteet ja tarinat kaikkina aikoina ovat yrittäneet kuvat ihmistä ja hyvää ihmiselämää. Lopulta kaikessa taiteessa on kyse ihmisyyden ilmaisemisesta, kokemisesta tai ihmisyyden suhteesta ympäröivään todellisuuteen.
Itsetuntemus on kuin fyysikon työtä. Hän tutkii, havainnoi ja päättelee. Fyysikko ei luo uutta. Hän löytää sitä, mikä on jo. Myöhemmin löydöksiä voidaan hyödyntää innovaatioihin.
Itsetuntemus on myös kuin antropologin eli kulttuurien tutkijan työtä. Hän kulkee uusille seuduille ja tuntemattomiin paikkoihin. Hän ei rakenna uutta. Hän tahtoo löytää ja ymmärtää. Kulttuurintutkijan löydöt mahdollistavat myöhemmin uudenlaisten yhteyksien syntymistä.
Jos yritämme aina ensimmäisenä ratkaista tai soveltaa, emme opi uutta. Meidän täytyy antaa itsemme tutustua itseemme ilman, että puutumme mihinkään.
Kun todella näemme itsemme, asiat asettuvat paikalleen. Ymmärrämme, miksi olemme toimineet itseämme vastaan. Näemme, miksi olemme pitäneet kiinni kummallisista asioista. Huomaamme, miksi emme ole muuttuneet yrityksistämme huolimatta.
Eräs johtaja, joka oli valmennuksessani, koki itsensä hyvin sydämelliseksi ihmiseksi ja hyväksi kuuntelijaksi. Peilasin hänelle, että hänen sydämellisyytensä ei aina oikein välity. Minulle näyttää, että hän itseasiassa usein yrittää ratkaista alaistensa asioita sen sijaan, että sydämellisesti kohtaisi heidät.
Selvää on, että meillä oli tässä kohtaa paljon luottamusta. Hän otti peilaukseni kiinnostuneena vastaan. Pysähdyimme tarkastelemaan läsnäolosta ja kehotietoisuudesta käsin, sitä mistä ratkaisemisessa oikeastaan on kyse.
Johtaja havahtui siihen, että ratkaisemisen taustalla on itseasiassa kokemus avuttomuudesta ja turhautumisesta. Hän huomasi niiden liittyvä lapsuuden perhedynamiikkaan. Oikeastaan hän ei ole kuunnellut. Sen sijaan hän on ryhtynyt ratkomaan heidän asioitaan, jotta hänellä olisi helpompaa.
Kun sydämellisyyden esteinä olleet avuttomuus ja turhautuminen saivat tulla koetuiksi joitan muuttui. Johtaja saattoi ensi kertaa havainnoida itseään realistisesti. Seuraavaan tapaamiseen hän tuli lukuisien uusien havaintojen kanssa. Hän totesi, että totisesti hän ei ole yhtä sydämellinen kuin oli ajatellut. Hän huomasi, että tie sydämellisyyteen on kuunnella ja antaa toiselle mahdollisuus kuulluksi tulemiseen.
Tulevien viikkojen aikana paljon tapahtui. Hän yritti vähän ja sai enemmän aikaan. Johtaja oli tehnyt monien tiimiläistensä kanssa töitä vuosikymmeniä. Nyt he löysivät aivan uutta merkitystä, yhteyttä ja kipinää.
Ihminen, joka saa oivalluksen, ei ole vielä viisas. Oivallukset antavat siemeniä viisaudelle. Ne energisoivat. Arjessa niiden ravitsemiseksi täytyy nähdä vaivaa. Oivallukset siivittävät viisaasti elämistä antamalla meille kosketuksen johonkin todellisempaan
Itsetuntemus tuo meitä lähemmäs todellista itseämme
Oivallus itsestä herää, kun näemme, mitä esteitä elämän varrella olemme kasanneet itsemme tielle. Oivallus sytyttää vahvan sisäisen halun olla enemmän “todellinen itsemme”.
Todellinen itse on se itse, jonka tunnistamme reaktioiden, omien mielen esteiden ja elämän sotkujen taustalla. Todellinen itse on se, joka hiljaa sydämessämme tiedämme olevamme. Usein emme toimi todellisesta itsestämme käsin. Se on hautautunut kaikenlaisen elämän varrella mukaan ottamamme alle.
Todellinen itse on jokaisen ihmisen ainutkertaisen olemassaolon ydin. Se ulottuu persoonallisuuden ja psykologisten rakenteiden tuolle puolen.
Psykologinen minuus rakentuu elämänkokemusten, psyyken puolustusmekanismien ja identiteettien varaan. Todellinen itse sen sijaan on kuin selkeä peili. Se heijastaa olemassaolon, todellisuuden, Jumalan, universumin, kaikkeuden ominaisuuksia. Näitä ominaisuuksia ovat mm. rakkaus, rauha, voima, pysähtyneisyys, dynaamisuus, kirkkaus, läsnolo, luottamus, arvokkuus, myötätunto ja usko.
Toisin sanoen psykologinen minuus on kuin puu. Puu kasvaa tietyllä paikalla ja tietyn kaavan mukaan. Puu kasvaa sellaiseksi kuin se ympäristössään kykenee. Puun muoto ja voimavarat riippuvat ympäröivistä puista, kasveista, maanmuodoista, mineraaleista, vedestä jne.
Todellinen itse on kuin virtaava joki. Joki kulkee uomaassan, mutta siinä kulkeva vesi vaihtuu aina. Joen vesi ei ikinä pysy paikallaan. Joki on yhteydessä mereen. Jokainen tietoisuuden joki on yhtä tietoisuuden meressä. Jokainen todellinen itse on yhteydessä universaaliin Todellisuuteen.
Henkisissä perinteissä, uskonnoissa ja varhaisessa psykologiassa (mm. Carl Jungin psykologiassa) tästä todellisesta itsestä käytetään sanoja kuten sielu tai henki. Nuo perinteet ovat olleet oppaita siihen, miten voisimme oppia elämään todellisena itsenämme – ainakin vähän enemmän.
Modernista psykologiasta todellisen itsen taso on aktiivisesti unohdettu. Sitä ei voi mitata eikä valjastaa koeasetelmiin. Nykypsykologia on syntynyt keskittymisestä kokeelliseen tieteeseen. Se rajoittuu minuuden ja persoonan tasojen mallintamiseen.
Tämä on suuri häviö. Psykologia on kadottanut kosketuksen perustaansa. Tuo perusta on synnyttänyt tämän tieteenhaaran ja antaa sen olemassaololle syvän merkityksen. Tuo perusta on itsetuntemuksen kehittäminen ja psykologisen eheytymisen kautta yhteyden palauttaminen todelliseen itseen ja universaaliin tietoisuuteen.
Transformatiivinen Itsetuntemus
Kutsun itsetuntemustyötä, joka tuo meitä lähemmäs todellista itseämme, transformatiiviseksi itsetuntemukseksi.
Transformatiivinen itsetuntemus auttaa meitä kohtaamaan sisäisiä esteitä, oivaltamaan itseämme ja valitsemaan arjessa viisaammin, Kosketus todelliseen itseemme on transformatiivista. Se muuttaa meitä ja tapaamme katsoa maailmaa. Arjen muutos tapahtuu eleettömästi sisältä käsin.
Transformatiivinen itsetuntemus auttaa meitä kestävästi
- olemaan parempia ihmisiä
- johtamaan toisia lujasti mutta lempeästi
- tekemään tietoisia ja viisaita valintoja
- jättämään pois huonoja tapoja
- palvelemaan toisia täydemmin
- kokemaan tavallisen arkielämän merkityksellisyyttä
- olemaan yhteydessä johonkin korkeampaan
- valitsemaan suurempaa hyvää
Monet perinteet, viitekehykset, mestarit, opettajat, valmennukset ja uskonnot tarjoavat tien transformatiiviseen itsetuntemukseen.
Yritän artikkeleissani kuvata sitä, mikä näissä kaikissa opeissa on yhteistä ja ei-kulttuuriin sidottua. Toisin sanoen pyrin jäsentämään mahdollisimman ymmärrettäväksi transformatiivisen itsetuntemuksen taustalla olevia psykologisia mekanismeja ja tekemään tästä iättömästä viisaudesta nykypäivän johtajille konkreettista ja sovellettavaa.
Tämä artikkeli on ehkä selkeyttänyt sinulle jotain siitä, mitä on itsetuntemus sen eri tasoilla ja miksi sillä on väliä. Seuraavassa artikkelissa itsereflektiosta kuvaan sitä, mitkä asiat tukevat transformatiivista itsetuntemusta arjessa. Artikkelissa reaktioista ja sokeista kohdista kuvaan sitä, miksi meidän täytyy kohdata kipeitä asioita kasvaaksemme.
Tulevassa artikkelissa tyypillisimmistä reaktioista eli psykologisista psyyken selviytymisekeinoista autan sinua näkemään, mikä pitää juuri sinua paikallasi elämässä ja missä on kasvun suunta. Artikkelissa arjen sankarin matkasta avaan sinulle, miten kaikissa suurissa tarinoissa on kyse transformatiivisesta itsetuntemuksesta.
Sisäinen Johtajuus - Johtajuus, joka kumpuaa itsetuntemuksesta
Minä haluan ihmisenä ja valmentajana auttaa johtajia (ja johtajuuden parissa työskenteleviä) kasvamaan ihmisinä. Kaikkein merkityksellisintä kasvua on transformatiivinen itsetuntemus. Se mahdollistaa johtajuutta, jota meidän aikamme, yhteiskuntamme, yrityksemme, yhteisömme ja läheisemme tarvitsevat.
Sisäinen johtajuus -psyykkinen yksilövalmennus on olemassa sen takia, että sinä voisit kasvaa ja palvella ihmisiä ympärilläsi parhaalla kyvylläsi. Lue lisää ja varaa kanssani ilmainen tutustumispuhelu.
Valmennustyössäni pyrin mahdollistamaan transformatiivista itsetuntemusta yhdellä tavalla. Se ei ole “oikea” eikä paras tapa. Se on yksi tapa, joka sopii toisille ja ei sovi toisille.
Minun valmennustyötäni kuvaa kokemiskumppanuus. Autan johtajia pysähtymään kokonaisvaltaisesti sen ääreen, mitä he kokevat, kantavat mukanaan ja kaipaavat. Se mahdollistaa oivalluksia itsestä ja arjen ongelmista. Syväkokeminen tuo heidän elämäänsä avoimuutta, virtaa ja kapasiteetia.
Transformatiivinen itsetuntemus mahdollistaa johtajuuden, jota kuvaavat:
autenttisuus, itsetuntemus, itsereflektio, totuudellisuus, sydämellisyys, inhimillisyys, haavoittuvaisuus, rehellisyys, lempeys ja lujuus, läsnäolo, ihmisten priorisoiminen, itsen tarpeettomaksi tekeminen, selkeiden rajojen asettaminen, korkeat odotukset mutta sallivuus sille miten elämä avautuu, päättäväisyys ja suunnan valitseminen, joustavuus, välittäminen, se että asiat saavat koskettaa sekä omistajuus omasta toiminnasta, omista haasteista, omista virheistä ja omasta olemisesta.
Sellaisen johtajuuden eteen minä haluan tehdä töitä. Toivottavasti sinäkin.
